Saksalainen joulu

Päädyin viettämään jouluni Saksassa tänä vuonna avioeron myötä tulleiden olosuhdemuutosten vuoksi. Minut oltiin kuitenkin kutsuttu saksalaisen ystäväni perheeseen viettämään joulua. Päivällä kävimme katolilaisessa kirkossa kuuntelemassa paikallisten ala-aste ikäisten lapsien joulukuvaelmaa, jonka jälkeen lähdimme joulunviettoon. Sää oli valitettavan kehno, mutta kuulemani mukaan samanlainen kuin Suomessa. Eli sateinen ja synkkä.

Jouluruoka oli melko erilaista kuin mitä olen tottunut Suomessa syömään. Söimme mm. knöödeleitä, possua, härkää, paahdettua kurpitsaa, papuja pekonin kanssa, ruusukaalia, perunakroketteja. Jälkiruuaksi oli crème brûléetä. Huolimatta siitä, että ruoka oli oikein hyvää ja maittavaa, pyysin kuitenkin äitiäni valmistamaan pienimuotoisen jouluaterian helmikuussa Suomeen tullessani. Ihan vain siksi, että suomalaista jouluruokaa syödään vain kerran vuodessa ja sitä onkin nyt jo kova ikävä. Jouluaterian jälkeen siirryttiin laulamaan joululauluja kuusen ääreen. Tämän jälkeen perheen emäntä luki raamatusta jouluevankeliumin ja tämän jälkeen lauloimme Oi kuusipuu-kappaletta, jonka aikana sytytettiin kuusessa roikkuvat tähtisadetikut palamaan. Viimein koitti lahjojen jako, jota lapset jo innokkaana odottivat. Saksassa joululahjoja perheisiin ei tuo meille suomalaisille tuttu joulupukki vaan Christkind. Joulukuusen päällä ei ole meille suomalaisille tunnettu tähti vaan tuollainen "olevinaan tähti"-pallo. En valitettavasti osaa tästä enempää kertoa, koska minulle asia selitettiin yhtä epämääräisesti. Mutta ymmärtääkseni johtuen juuri tuon Chriskidin vaikutuksesta, joulukuusien alla on aina seimiasetelma, kuten kuvastakin näkyy.

Lahjojen jakojen jälkeen tutustuttiin lasten saamiin leluihin. Perheen kaikki miespuoliset henkilöt istuivat ringissä olohuoneen lattialla rakentamassa uutta lego-junarataa, jonka perheen toiseksi nuorimmainen poika (6 vuotias) oli saanut lahjaksi. Naiset kokoontuivat nauttimaan boolia ja pelaamaan lautapelejä. Yksi mainitsemisen arvoinen näistä lautapeleistä oli Blokus. Yksi parhaimpia seurapelejä, joita olen pelannut aikoihin ja todellakin sopii kaikenikäisille. Edukseni tässä suhteessa oli se, että ko. lautapelit eivät vaatineet erinomaista saksankielentaitoa. Muutenkin suurimman osan aikaa tämän etelä-saksalaisen perheen parissa viettämäni aika on kuin tennispelin seuraamista, koska he puhuvat paikallista murrettaan nimeltään schwäbisch. Tämä on melko nopeatempoista saksaa ja minulle melkoista hepreaa. Ruokaa oli kuitenkin paljon tarjolla ja sitä syötiin kaksi päivää putkeen kera joulukeksien, torttujen, kakkujen, boolin, radlerin, viinin. Onneksi kuitenkin joulu saksalaisen perheen luona oli surkeaa säätä huomattavasti sydämellisempi ja lämminhenkisempi. Etelä-saksalaiset ovat erityisen lämminhenkisiä ja vieraanvaraisia ihmisiä. Tälläisen kulttuurieron vuoksi alunperin halusinkin lähteä Saksaan vaihto-oppilaaksi ja tälläisten ihmisten vuoksi, suosittelen lämpimästi tutustumaan keneen tahansa saksalaiseen, vaikka omankin käsitykseni mukaan pohjois-saksalaiset ihmiset ovat luonteeltaan lähempänä skandinaavista viileyttä.

Toisena joulupäivänä sain tilaisuuden käydä Elmar Kretzin joulusirkuksessa Ravensburgissa. Esitys kesti kokonaisuudessaan kolme tuntia, mukaanlukien 20min välitauon. Elmar Kretzin sirkus sijaitsee kiinteästi Allgäussä ja joulusirkus järjestetään vuosittain ainoastaan Ravensburgissa, tänä vuonna kuudetta vuotta putkeen. Kyseessä oli perinteinen sirkus, mutta halusin siellä käydä koska en ole aikaisemmin päässyt tavallisessa sirkuksessa käymään Suomessa asuessani. Show vaikutti melko perinteiseltä, lukuunottamatta erityisen hienoa jonglöörausta rumpujen kanssa. Tässä video kyseiseen esitykseen, mutta kannattaa aloittaa video kohdasta 3:10. Video on ladattu Youtubeen vuonna 2011, mutta ainakin tänään Eddyllä oli useampi pallo videossa olevan kolmen/neljän pallon sijaan. Kerrassaan mainiota viihdettä ja suosittelen sirkusta kaikille jo pelkästään tämän yhden viihdetaiteilijan vuoksi.

Erehdyin ruuanhimoissani nauttimaan myös saksalaisittain maustettuja popcorneja, eli sokeroituja. Eli maissinjyvät kypsennetään sokerin kanssa ja jyvien lämmetessä, sokeri sulaa näihin, ns. karamellisoituu. Olivathan nämäkin hyviä, mutta olen silti tottunut nauttimaan popparini suolan tai juuston kanssa ja näin taidan jatkossakin tehdä. Olen kuitenkin perso makealle ja kaikkea pitää kokeilla. Saksalaiset ystäväni eivät kuitenkaan olleet tutustuneet suklaakuorrutettuihin poppareihin, joten lupasin näitä vielä välipäivien aikana tehdä. On niin mainiota jatkaa taas kokkailuharrastusta, kun kerrankin on käytössä uuni.